Hevosen askellajit
Hevonen kykenee suorittamaan kaikki kouluratsastusliikkeet myös vapaana ollessaan, ratsastaja vain opettaa sitä tekemään ne pyynnöstä. Ratsastajan noustessa hevosen selkään, hevonen joutuu myös tasapainottamaan itsensä uudelleen kaikissa askellajeissa - myös siirtymisissä. Hevosella on kolme luontaista askellajia: käynti, ravi ja laukka. Kaikkia hevosen luontaisia askellajeja pystyy kehittämään hevosen oman kapasiteetin rajoissa. Ravia pystyy kehittämään eniten, kun taas käyntiä ja laukkaa vähiten.
Ratsastajan tehtävä on auttaa hevosta löytämään tasapainonsa kaikissa askellajeissa. Hevosen ja ratsastajan apujen tulisi säilyä koko tämän matkan ajan kevyenä. Hevonen on hyvin perusratsastettu, kun se pystyy kantamaan itsensä ja ratsastajansa helposti tasapainossa kaikissa askellajeissa ja siirtymisissä.
Olen linkittänyt tähän tekstiin muutamia videoita, joista voi mielestäni nähdä hyvin eri askellajeja niiden eri kehitysvaiheissa. En henkilökohtaisesti tunne videoiden julkaisijoita tai niissä esiintyviä henkilöitä, eikä tarkoitukseni ole arvostella heitä, vaan yksinkertaisesti vain havainnollistaa erilaisten hevosten askellajien kehitysvaiheita. The Pony clubin julkaisemalla videolla näkyy omasta mielestäni hyvin kaikki hevosen perusaskellajit ja 5-vuotias hevonen työskentelee aika hyvässä tasapainossa, rakenteensa tuomista haasteista huolimatta. Kyseisellä videolla kerrataan myös englanniksi tiiviisti olennaisimmat asiat ratsastajan istunnasta.
Käynti
Käynti on nelitahtinen askellaji, jossa askeleiden järjestys on seuraava: 1. vasen etujalka, 2. oikea takajalka, 3. oikea etujalka, 4. vasen takajalka. Puhtaan eli oikeaoppisen käynnin pystyy kuulemaan, kun hevonen kävelee sellaisella alustalla, josta kopina on kuultavissa. Virheellisen käynnin, kuten esimerkiksi passikäynnin pystyy myös kuulemaan. Passikäynnissä hevosen käynnin tahti muuttuu lähes kaksitahtiseksi, jossa saman puolen jalkaparit liikkuvat lähes yhtä aikaa, jolloin nelitahtisuus katoaa.
Käynnin tahtiin ja puhtauteen on myös mahdollista vaikuttaa jonkin verran. Esimerkiksi hevosilla, jotka ovat jäykkiä tai helposti jännittyviä rungostaan ja ovat sen vuoksi taipuvaisia epäpuhtaaseen käyntiin, voi yrittää parantaa käynnin laatua parantamalla hevosen rungon irtonaisuutta erityisesti lavoista. (Faurie & Hester, 1999) Puhtaassa käynnissä kaksi tai kolme jalkaa on aina maassa, eikä siinä ole ilmavaa liitovaihetta kuten ravissa.
Jännittynyt ja kiireinen hevonen on myös tärkeää saada odottamaan ratsastajaa, jotta sitä on mahdollista päästä ratsastamaan eteen. Tähän auttavat malttia vaativat pysähdykset. Hevonen tarvitsee käynnissä enemmän kaulaansa tasapainottajana, koska siinä ei ole liitovaihetta. Tämän vuoksi on tärkeää, että hevonen kykenee rentouttamaan ja venyttämään kaulaansa. Käynnissä työskentely on hyödyllistä silloin, kun ratsastajan osaa tunnistaa, milloin hevonen on rehellisesti peräänannossa ja kuolaintuella. (Kyrklund ym., 2013)
Ravi
Ravi on kaksitahtinen askellaji, jossa diagonaaliset jalkaparit laskeutuvat maahan vuorotellen. Vaihdon aikana on liitovaihe, jolloin kaikki jalat ovat ilmassa (= moment of suspension). Mitä pitkäkestoisempi liitovaihe on, sitä vaikeampi ravissa on myös istua. Askeleiden säännöllisyyden eli rytmin tulee säilyä samana, mutta askeleen pituus ja liitovaiheen kesto voi vaihdella
Dressage todayn videossa brittiläinen olympiatason kouluratsastaja Gareth Hughes esittää tapaansa kehittää ravia kohti GP-tasoa. Ridelyn videossa ravin kehitys näkyy paljon selvemmin. Videossa nähtävä muutos ei kuitenkaan ole tapahtunut yhden tai kahden ratsastuskerran aikana, vaan takana useita vuosia työtä. Tässä puolestaan Carl Hester lisätyssä ravissa Rotterdamin EM-kilpailuissa Uthopialla vuonna 2011.
Hevosen rakenne vaikuttaa siihen, miten paljon sitä pystyy kokoamaan, mikä puolestaan vaikuttaa siihen kuinka paljon ravia pystyy kehittämään. Laukka-ravi-laukka siirtymiset ovat yksi toimivimmista keinoista kehittää hevosen ravia. Tulosta on kuitenkin mahdollista saada vain silloin, kun hevonen on tehtävän ajan rehellisesti peräänannossa, tasapainossa ja kevyellä tuntumalla. Ensimmäiset raviaskeleet siirtymisen jälkeen ovat ne laadukkaimmat. Lopputulos ei tule olemaan toivotunlainen, mikäli hevonen muuttuu raskaalle tuntumalle ja painuu etuosalleen. (Kyrklund ym., 2013)
Laukka
Laukka on kolmitahtinen askellaji. Askellus tapahtuu seuraavassa järjestyksessä: ulkotakajalka, sisätakajalka ja ulkoetujalka diagonaalisena parina, lopuksi sisäetujalka, jota seuraa liitovaihe. Sisäetujalasta määritetään, kumman kierroksen laukka on kyseessä. Tällä videolla on nähtävissä selkeä ero harjoituslaukan ja keskilaukan välillä, askelpituus pitenee ja hevonen venyttäytyy rungostaan.
Laukan heikko tasapaino ja voiman puute, voivat aiheuttaa laukan muuttumisen nelitahtiseksi. Tällöin diagonaalisen parin etujalka laskeutuu maahan ennen takajalkaa. Hevonen joutuu silloin korvaamaan puutteellisen tasapainon ja voiman, tasapainottamalla itsensä uudelleen. Tämä on usein myös ristilaukan syynä, jolloin esimerkiksi etuosa etenee oikeassa laukassa ja takaosa vasemmassa.
Laukkaa on askellajina vaikea parantaa, mutta sen kehittämiseen toimivat siirtymiset, samalla periaatteella kuin ravissa. Kun hevonen on peräänannossa sekä kevyellä tuntumalla, ensimmäiset laukka-askeleet ovat ne laadukkaimmat. Vastalaukassa tehdyt harjoitukset auttavat vahvistamaan hevosen kylkiä ja takaosaa, jolloin hevonen tulee useimmiten myös paremmin kuolaintuelle. Ratsastajan tulee antaa hevosen kannatella itsensä, eikä yrittää korjata kädellä hevosen puutteellista tasapainoa. Tällöin etenkin laukan liike ikäänkuin katkeaa. Hevoselle pitää antaa kädellä tilaa, jotta liike pystyy tulemaan koko rungon läpi ja laukan on mahdollista parantua. (Faurie & Hester, 1999)
Tässä vielä lopuksi suoritus kouluradalta FEI Prix St Georges, jonka kouluohjelmaan kuuluu mm. lisätyt ja kootut askellajit. Esimerkiksi käynnissä on nähtävissä selkeä ero kootun ja lisätyn liikkeen välillä.
Lähteet
Faurie, B., & Hester, C. (1999). Down to earth dressage: How to train your horse and enjoy it. Kenilworth Press.
Kyrklund, K., Lemkow, J., & Lindgren Fagerholm, U. (2013). Kyra ja ratsastuksen taito: Järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti (5. uud. laitos, 1. p.). WSOY.