Hevosen koulutusasteikko - osa 1

Hevosen koulutusasteikko on alunperin laadittu Saksassa hevosen johdonmukaisen ja oikeaoppisen koulutuksen pohjaksi. Asteikon periaatteita noudattamalla voidaan kouluttaa ratsuhevosia, jotka liikkuvat oikeaoppisesti ja terveenä. Asteikko pitää sisällään: rytmin, irtonaisuuden, tuntuman, työntövoiman, suoruuden ja kokoamisen. Asteikon lopputuloksena on siis hevosen peräänanto.

Tässä ensimmäisessä osassa on käsiteltävänä rytmi, irtonaisuus ja tuntuma, jotka muodostavat vakaan pohjan jatkotyöskentelylle. 

Rytmi

Rytmillä tarkoitetaan askeleiden säännöllisyyttä, eli askeleiden pituuksien tulee säilyä samoina kaikkien neljän jalan välillä ja kaikissa askellajeissa. Rytmin tempolla tarkoitetaan rytmin nopeutta. Rytmi on ravissa säännöllinen kun 1. diagonaalisen jalkaparin nousu ja lasku tapahtuvat samaan aikaan ja kun 2. diagonaalisen jalkaparin nousu ja lasku tapahtuvat samaan aikaan sekä askeleet peittävät maata yhtä paljon. Rytmi on myös nähtävissä, kun diagonaaliset jalkaparit liikkuvat yhdensuuntaisesti. (Boldt, 2015) Hevosen tulisi liikkua samassa rytmissä riippumatta siitä missä sillä ratsastetaan. Rytmin tulee säilyä samana kulmissa, käännöksissä, siirtymisissä ja suoralla. (Hester & Ellison, 2004)

Rytmissä erilaiset virheet ja epäsäännöllisyydet saattavat johtua monista eri syistä. Esimerkiksi käynnissä, hevosen jäykkä tai jännittynyt selkä voi aiheuttaa epäsäännöllisyyttä rytmiin. Samoin kuin jos käynti on koottu liian nopeasti hevosen osaamiseen nähden. Ravissa puolestaan epäsäännöllisyys rytmissä voidaan nähdä ns. Rikkonaisena diagonaalina, jolloin diagonaalisen jalkaparin etujalka astuu alas ennen takajalkaa, eivätkä samaan aikaan. Kuvatun kaltainen virhe saattaa johtua esimerkiksi siitä, että takaosaa ei ole notkisteltu riittävästi ja sen on vielä heikko vaadittuun tasoon nähden, eikä kokoaminen ole ollut oikeaoppista vaan hevonen kulkee korkeassa muodossa ilman, että se käyttää selkäänsä työskentelyssä. (Boldt, 2015)

Irtonaisuus

Hevosen liikkeen muuttuessa matkaavoittavammaksi, se on alkanut liikkua irtonaisemmin. Hevosen liikkuessa irtonaisesti sen selkä alkaa liikkua (tämä voidaan nähdä myös vienosti heiluvasta hännästä), jolloin ratsastajan on myös helpompi mukautua hevosen liikkeisiin. Hevonen myös venyttää itse niskaansa kohti kuolainta eteen ja alas ilman, että se nykisi ohjia ratsastajan käsistä. (Boldt, 2015)

Irtonaisen hevosen niska, selkä ja koko ylälinja pehmenee sekä rentoutuu. Hevosen tulee työskennellä rentona selkänsä läpi ilman jännittyneisyyttä, eli sen tulee olla rento sekä psyykkisesti ja fyysisesti, jotta työskentely on mahdollista. (Hester & Ellison, 2004). Jännittyneen hevosen työstäminen irtonaisemmaksi auttaakin sitä myös rentoutumaan ja rauhoittamaan myös mielensä, jolloin se pystyy keskittymään ratsastajaan. Onkin yleisesti suositeltavaa aina ratsastuskerran alussa huolehtia, että hevonen on irtonainen.

Uudet tehtävät saattavat saada hevosen jännittymään, jolloin on tärkeää, että tehtävien avulla hevonen voidaan saada irtonaiseksi sekä pitää riittäväksi taukoja. Ilman irtonaisuutta kouluratsastuksen harjoittelua voidaan pitää hyödyttömänä (Boldt, 2015).

Tuntuma

Tuntuma on seurausta siitä, että hevonen pystyy liikkumaan rytmissä, irtonaisesti ja tasapainossa ratsastajan alla. Tuntuma muodostuu eteen ratsastuksen seurauksena, eikä sitä tulisi koskaan yrittää saavuttaa vetämällä ohjista taakse. Hevosen ollessa irtonainen ja sen liikkuessa elastisesti niin selästään kuin kaulastaan, voi takaosan työntävä energia muodostavat tuntuman, jolloin hevonen "liikkuu kuolaimella". (Boldt, 2015) Tuntumalla tarkoitetaan pehmeää ja tasaista yhteyttä ratsastajan käsien ja hevosen suun välillä, joka osaltaan mahdollistaa hevosen tasapainon löytymisen ja rytmin säilymisen eri askellajeissa. (Hester & Ellison, 2014)

Hevosen ei tulisi "roikottaa" itseään ratsastajan käsien varassa, vaan kannatella itse itseään. Hevosen ei tulisi hakea tukea ratsastajan käsistä, vaan ennemmin "imeskellä" kuolainta. Ratsastajalla tulee olla samanlainen tuntuma molemmissa käsissä. Tuntuman ollessa liian vahva, ratsastaja voi tehdä siitä kevyemmän puolipidätteiden avulla. (Boldt, 2015)

Tuntuma on lähes täydellinen silloin, kun hevonen liikkuu tasapainossa, itsensä kantaen, eikä hae tukea ohjista = hevonen on kuolaimella. Hevosen tasapaino ja tuntuman laatu ovat toisistaan riippuvaisia: mitä parempi tasapaino, sitä parempi tuntuma ja puolestaan mitä parempi tuntuma sitä paremmin voi kehittää tasapainoa ja irtonaisuutta. (Podhajsky, 1967)

Lähteet

Boldt, H. (2015). The dressage horse: An artistic approach. FNverlag der Deutschen Reiterlichen Vereinigung.

Hester, C., & Ellison, P. (2004). Real life dressage: Training advice from novice to Grand Prix. Kenilworth Press.

Podhajsky, A. (1967). The complete training of horse and rider: In the principles of classical horsemanship. Wilshire Book Company.