Vastuullisuusviestintä hevosalalla

Saara Iivarin webinaari vastuullisuusviestinnästä hevosalalla innoitti kirjoittamaan aiheesta, sillä hevosalan sosiaalinen lisenssi on ollut jo hyvän aikaa esillä. Aihe on kiinnostava, koska aina voi kehittyä ja miettiä miten voisi viestiä tehokkaammin ja uskottavammin, sekä näin ollen mahdollisesti edistää hevosalan asemaa omalta osaltaan.

Ihmisten suhtautumiseen eläimiin ja hevosiin on pyritty vaikuttamaan jo vuosisatoja. Monet ovat varmasti kuulleet kirjasta Uljas musta (Black Beauty, Anna Sewell, 1877). Sewell oli itse vammautunut tapaturmaisesti ja menettänyt liikuntakykynsä. Hän pystyi kulkemaan ainoastaan valjakoilla, ja näki näin ollen monenlaista hevosenkäsittelyä. Tästä johtuen hän kirjoitti tarinan hevosen näkökulmasta, jotta ihmiset kohtelisivat eläimiä ja hevosia paremmin. Mielestäni, tämä on ollut erittäin vaikuttavaa viestintää, sillä teosta luetaan edelleen. Tämän päivän vastaava teos, voisi olla suomalaisen Helena Telkänrannan Yksi Hevosen mieli - sarjakuva.

Yhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa, mikä vaatii kaikilta aloilta sopeutumista ja kehittämistä. Erityisesti hevosalalta, sillä teollistumisen myöstä hevosten käyttö vähentynyt. Raviurheilun suosio sotien ja koneistamisen jälkeen on auttanut säilyttämään Suomen kansan kiinnostuksen hevosiin ja hevosurheiluun. Kansainvälinen menestys 80- ja 90- luvuilla ratsastuksen eri lajeissa myös auttoi pitämään hevoset osana yhteiskuntaa. Kaupungistuminen entisestään 2000-luvulla ja digitalisaatio on tuonut mukanaan omat haasteensa. Vaikka hevosala on saanut negatiivista huomiota ja julkisuutta, esim. webinaarissakin mainitun Tokion olympialaisten viisiottelun ratsastuksen myötä, tulee muistaa median toiminnan lähtökohta: tuoda epäkohtia ilmi. Hevosala vain on entistä tarkemman suurennuslasin alla, koska työskentelemme eläinten kanssa. Vastuumme on suurempi.

Webinaarissa mainittu, ja kansainvälisesti palkittu HIHS Helsinki Jumps Green - formaatti on hyvä ja konkreettinen teko sekä viesti alan halusta kehittyä ympäristövastuullisempaan suuntaan. Jotta ala voi kehittyä, tarvitsemme yhteistyötä sidosryhmien kanssa (iso menetys oli esim. Fortumin lannanpolton lopettaminen Suomessa). Hevosalan vaikuttavuus analyysin myötä, hevosten merkitys yhteiskunnassa tänä päivänä on saatu konkretisoitua. Muutoin tutkimustietoon suhtaudun vähän varauksella. Ollessani kouluratsastuksen koulutustustilaisuudessa, kuulin pääpuhujalta eräästä tutkimuksesta joka oli tehty kankikuolaimen aiheuttamasta stressistä hevosille. Tutkimustulos oli, että kankikuolaimet aiheuttavat erittäin suurta stressiä hevoselle. Tutkimus oli otettu tarkempaan analyysiin ja kävi ilmi, että kokeessa käytetyt hevoset olivat 3 vuotiaita joilla ei ollut ikinä ollut kuolaimia edes suussa. Tutkimus oli onneksi saatu mitätöityä.

Päällimäinen ajatus mikä webinaarista jäi oli, että miten saisimme nuoren sukupolven jäämään lajin pariin ja myös sosiaalisen median käyttäminen viestintässä. Z- sukupolvi on webinaarin mukaan diginatiiveja joiden suurin huolenaihe on ympäristö. Lisäksi sosiaalinen media on mielestäni hyvä työkalu, mutta sillä saa hyvin nopeasti myös huonoa aikaan. Kuvaamalla ja erilaisilla muokkauksilla voidaan myös helposti luoda negatiivista julkisuutta, vaikka todellisuudessa kaikki asiat olisivat kuten pitää ja hyvin. Haaste myös saada luonnosta ja eläimistä vieraantuneen väestön tietoisuuteen mikä on normaalia toimintaa hevosten ja eläinten parissa ja mikä ei.

Viestintä on uskottavaa kun kertoo rehellisesti kehityskohteista, ilman kilvenkiillotusta. Tulee tunnistaa oman toiminnan kannalta keskeiset asiat ja inhimillisyys on sallittua. Sosiaalisessa mediassa tulee kertoa niistä konkreettisista teoista, keskittyen kanaviin joissa kohderyhmä on.

Kirjoitus on alunperin ollut koulutehtävä syksyllä 2023.